E-tekstiilien historia on pidempi kuin virtapiirin

Tekstiilin ja digitaalisen teknologian yhteinen historia ulottuu pidemmälle kuin ehkä ihan äkkiseltään osaisi arvatakaan. Tarkemmin määriteltynä 1800-luvun alkuun, jolloin Joseph Marie Jacquard kehitti Jacquard-kudontakoneen. Sen toimintatapa on historian ensimmäinen ensimmäinen teknologinen ratkaisu, jota voidaan pitää ”ohjelmana”.

Koneeseen asennettu, rei´itetty paperirulla ohjasi kudotun kuvion syntyä. (Buechley ym. 2013). Charles Babbage inspiroitui reikäkorttien toimintamekaniikasta ja kehitti niiden pohjalta ensimmäisen tietokoneen. Reikäkorttien avulla tietokoneisiin syötettiin numeraalista dataa ja käsittelyohjeita. (History of Computers, 2019).

Tekstiilin ja elektroniikan yhdistämiselle löytyy historiasta vieläkin pidemmät juuret. Parhaiten sähköä johtavia materiaaleja, metalleja, on yhdistelty tekstiilimateriaaleihin jo yli 1000 vuotta. Metallia on liitetty toiminnallisista tai esteettisistä lähtökohdista ja sitä löytyy mm. haarniskoista, puvustuksen koriste-elementeistä, koruista ja seinätekstiileistä. Käsityöläiset ovat vuosisatoja, ympäri maailmaa tehneet (yleisimmin) kullalla tai hopealla päällystettyjä metallikuitulankoja ja käyttäneet niitä kudotuissa ja kirjotuissa arvotekstiileissä. (Buechley ym. 2013 & Wallenius 2017)

Sähkö ilmiönä oli tunnettu jo pidemmän aikaa, mutta sähkötekniikka lähti kehittymään nopeasti 1800-luvulla erilaisten sähkölaitteiden muodossa. Vuosisadan lopussa tekniikan ja muotoilun yhdistämisellä leikittely synnytti kokoelmia valaistuista ja motorisoiduista kaulakoruista, hatuista, käsikoruista ja erilaisista puvuista. Mielenkiintoinen esimerkki on 1800-luvun lopusta Electric Girl Lightning Company, josta pystyi palkkaamaan nuoria naisia valaistuissa puvuissa viihdyttämään cocktail-tilaisuuksiin (lisää aiheesta täällä ja täällä). Kuitenkin suurimpana haasteena oli pienten ja vähän energiaa vievien komponenttien heikko saatavuus. (Buechley ym. 2013)

Pieniä taiteellisia kokeiluja oli myös 1960-luvulla, joita innoittivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avaruuskilpavarustelu. New Yorkissa Museum of Contemporary Craft:issa oli esillä 1968 rajoja rikkova näyttely ”Body Covering”, joka keskittyi teknologian ja pukeutumisen suhteeseen. (Buechley ym. 2013) Samaisesta näyttelykatalogista löytyy muuten mekko myös Helsinkiläiseltä suunnittelijalta Vuokko Eskoliniltä, joka paremmin tunnetaan Nurmesniemenä. Lähdetiedot eivät paljastaneet mikä oli suomalaissuunnittelijan näkökulma näyttelyn aiheeseen.

Kuitenkin nämä kaikki melkein unohdettiin seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

1990-luvun puolivälissä Massachusetts Institute of Technologyssä tutkijaryhmä alkoi kehittää projektia, jonka he nimesivät Wearable Computers (suom. puettavat tietokoneet ) ja toinen tutkijaryhmä alkoi selvittää kuinka näitä voitaisiin yhdistää vaatetukseen. (Buechley ym. 2013)  Tämän tuloksena ensimmäiset elektroniset vaatteet esiteltiin muotinäytöksessä Wearable Fashion Show:ssa 1997. Takin ulkonäöstä vastasivat muotisuunnittelun opiskelijat ja teknologiasta MIT Media Labin tutkijat ja insinöörit. (Orth, 2013) Takin kaupallistivat Levi´s ja Philips (Wallenius, 2017) ja se julkaisiin nimellä The ICD+ Jacket vuonna 2000.

Tämän uraa uurtavan alun jälkeen, pieni mutta kasvava yhteisö tutkijoita, materiaaliteknologian ja elektroniikan insinöörejä ovat tutkineet e-tekstiilejä. Ala pysyi hyvin erikoistuneena ja sulkeutuneena kunnes MIT:n tutkija, professori Leah Buechley, kehitti e-tekstiilien kehittämispaketin. Hän on jalostanut siitä kuluttajamarkkinoille kokokelman nimeltä LilyPad Arduino. Viime vuosikymmenien aikana tekstiilin ja tietokoneiden yhteys onkin kehittynyt vahvemmaksi kuin koskaan. (Buechley ym. 2013)

Pehmeän materiaalin ja kovan teknologian yhdistäminen luo mielenkiintoisen kontrastin ja samalla yhdistyvät alat, joita perinteisesti on pidetty naisten ja miesten aloina. Vaikka esikuvia naispuolisista ohjelmoijista historiasta kyllä löytyy sillä mm. ensimmäisen tietokoneohjelman kirjoitti 1840-luvulla Augusta Ada Byron, Lovelacen kreivitär (Sipilä, 2014). Hänen päiväänsä on vietetään lokakuun puolivälissä. Silloin juhlitaan tekniikan alan naisia ja heidän osuuttaan tieteessä, tekniikassa ja matematiikassa.

Mitä tulevaisuuteen tulee, ala näyttää nyt todellakin olevan ajankohtainen ja kehittyvän vauhdilla! Elämme teknologian murroksessa (Karvinen, 2016) ja digitalisoituminen muuttaa perinteisiä aloja, myös tekstiili- ja vaatetusteollisuutta. Muutoksessa ovat olleet mm. yhteistyöverkostot, tuotanto- ja jakeluketjut. Mutta myös tuotteet ovat muuttumassa sillä yhä enenevissä määrin teknologiaa integroidaan osaksi tuotteita. Elektroniset komponentit ovat pienentyneet ja niiden hinnat ovat roimasti pudonneet. Ne ovat saaneet uudenlaisia muotoja, kuten pesunkestävyys ja ommeltavuus. Tietotekniset laitteet ovat perinteisesti valmistettu metallista ja muovista, mutta materiaalikehitys on mahdollistanut tiedonsiirron erilaisissa pehmeissä materiaaleissa kuten kuiduissa, langoissa, kankaissa, villoissa, tarranauhoissa jne.

Elektroniset tekstiilit ovat osa laajempaa teknologian, materiaalien ja tekniikoiden kehitystä, jossa uusia innovaatioita syntyy nyt yhä kiihtyvällä tahdilla. Voisivatko pehmeät materiaalit tehdä uusista teknologisista laitteista haluttavammat ja helpommin lähestyttävät käyttäjille? Ja ennen kaikkea millaisia uudenlaisia tuotteita ne mahdollistavatkaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kasvava joukko suunnittelijoita ja tutkijoita eri puolilla maailmaa hakevat tälläkin hetkellä vastauksia – myös täällä meillä Lapin yliopistolla.

Lähteet:

Buechley Leah, Peppler Kylie, Eisenberg Michael & Kafai Yasmin, 2013. Introduction. Textile Messages: dispatches from the world of E-textiles and education. Yhdysvallat 2013.

History of Computers. The Analytical Engine of Charles Babbage. 2019. http://history-computer.com/Babbage/AnalyticalEngine.html Päivitetty 13.2.2019

Karvinen Tero, 2016. IoT-Workshop. Audiovisuaalisen mediakulttuurin kokeellinen työpaja. Emmi Harjuniemen luentomuistiinpanot 23.5.2016. Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta, 2016.

Sipilä Annamari, 2014. Koodaaminen? Niin tyttöjen hommaa. Lovelacen kreivitär kirjoitti tietokoneohjelman, ja häntä opasti Mary Somerville. Helsingin Sanomat. 6.11.2014. Osa A. Sivu 29. Verkossa: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1415168967244

Orth Maggie, 2013. Adventures in Electronic Textiles. Textile Messages: dispatches from the world of E-textiles and education. Yhdysvallat 2013.

Wallenius Jarmo, 2017. T-paidoista E-paitoihin – Äly ja elektroniikka astelevat estradille. Vaatteiden tyylejä ja teknologiaa. Osa 2/2. Kemia 3/2017. Verkossa: http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2017/05/T_paidoista_E_paitoihin_a%CC%88ly_ja_tekniikka_estradille_Kemia_lehti_3_5_2017.pdf